Kultaiset muistot säilyvät

 

 

 

Tässä minun ja Ricon viimeisen kuukauden tapahtumia koosteena:)

 

Ollaan hypätty 3 kertaa ja kaikilla kerroilla oon saanu kuvaajan mukaan :)

Ekalla kerralla hypättiin ilman satulaa sarjaa ja pari linjaa.

Rico oli tosi kiva niinku normaalistikkin :) Se oli aivan innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa hyppäämään!
 

 

toisella kerralla hyppäsin melkeinpä samoja tehtäviä Miian valmennuksessa.

Nekin meni tosi hyvin!

 

Ja kolmannella kerralla hypätiin pientä radan pätkää vaan ihan omaksi iloksi :)

Sitten ollaan menty koulua.

Rico on ollu tosi kiva ja nykyään se kuuntelee mun apuja aivan super kivasta!!

 

 

 

Ilmoittauduin ihan päähänpiston ansiosta koulukisoihin.

Mentiin helppo c ja k.n special, kisattiin myös junnumestaruudesta.

Joissa sitten voitettiin helppo C, ja sijoituttiin kolmansiksi K.N specialissa ja saatiin hopeaa juniorimestaruudessa.

Oon tosi ylpee Riksusta että se meni niinkin hienosti vaikkei se oo mikään kouluheppa :)

 

 

Sitten oon myös menny kerran ilman satulaa päitsillä.

 

 

 

 

 

 

 

ja kerran pelkällä kaulanarulla.

 

loppukevennys;)

Teen vielä jossain vaiheessa koostepostauksen koko meidän yhteisestä ajasta Ricon kanssa.

byebey my darling

 

Nyt se on sitten totta.

Tätä on vieläkin vaikea käsittää vaikka kirjoitan tätä noin kuukausi Ricon lähdön jälkeen.
Rico siis lähti meiltä uuteen kotiin 24.9.2013.

Ikävä on suurempi kuin pystyn koskaan käsittämään tuntuu että minusta puuttuu palanen eikä se koskaan enää palaudu.
Onneksi tiedän että Rico on hyvässä paikassa ja niinkuin ricon uusi omistaja sanoi, en ole menettänyt sitä kokonaan vaan saan käydä katsomassa ja ratsastamassa sillä aina kun tahdon.

                                                           Bye bye my darling<3

Satu jossa olimme ikuisesti yhdessä loppuikin ennenkuin se kerkesi edes kunnolla alkaa.

Ilman sua en jatka varmana, kuvas ikuistuu mieleeni en saa sitä pois, joudun jatkamaan matkaa yksin joka meidän piti jakaa yhdessa!

kun maailma romahtaa

Nyt se on sitten niin sanotusti virallista.. Rico on myyty ja se tullaan näillä näkymim hakemaan viikon kuluttua.
En halunnut kirjoittaa siitä tänne ennen kuin se oli täysin varmaan joten siksi vasta nyt postaan.
Jos joku ei tiedä vielä miksi niin käyppä lukemassa pari edellistä postausta.
Luulin ettei hevosesta luopuminen voisi olla kovin vaikeaa ja "vähättelin" muiden surua kun he menettivät hevosensa.
Mutta nyt kuin se sattui omalle kohdalla sitä tajuaa miten kamalaa se on. Sitä ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee itse. Suurimmalle osalle hevonen on yhtä tärkeä perheenjäsen kuin kaikki muutkin perheessä olevat henkilöt.
Voin rehellisesti sanoa että Rico on ja tulee aina olemaan minulle suunnattoman rakas enkä ikinä tule kunnolla pääsemään yli sen menettämisesti..
Se on auttanut minut yli vaikeista ajoista ja tullut parin vuoden sisällä osaksi minua.. nyt kun ajattelen etä kohta se on jonkun toisen tuntuu kuin pala minusta olisi viety en ole se sama ihminen joka olin silloin kuin minulla ja Ricolla oli kaikki hyvin.
Rico siis menee pienelle yksityistallille Ranualle yhdelle naiselle ja hänen tyttärelleen harrastekäyttöön.
Ranualle ei ole onneksi pitkä matka joten pääsen katsomaan Ricoa aina kuin tahdon!

kuinka jostain niin merkittömästä voikaan tulla niin merkittävää?

Luin yhdestä blogista erään postauksen joka antoi mulle voimia kirjoittaa.
Elikkäs kaikki nyt varmaan tietää meidän tilanteen ja jos ei tiedä niin lukekaapas edellinen postaus.

käytiin siis siellä klinikalla ja se etupolvi piikitettiin uudestaan.
Rico ei ontunut siellä mutta lääkäri totesi näin:
   "Ricon kilpailu-ura on loppusuoralla sillä voi hypätä vielä parit kisat mutta polvi ei välttämättä kestä vaativia ratoja, joten minun mielestä oisi järkevää siirtää Rico harrastekäyttöön jonka se kestää  todennäköisesti täysin normaalisti ja alkaa etsiä pikkuhiljaa uutta kilpahevosta"

Meidänkään mielestä ei ole järkevää enää kilpaila, saatetaan kuitenkin hypätä 80cm luokka(junnumestaruus) ns.läksiäisluokaksi jos kaikki menee hyvin.

Olen alkanut treenata Ricoa taas normaalisti muuten paitsi tietenkin hyppäämisen olen jättänyt suurimmaksi osaksi pois.

Rico on tällä hetkellä hiljaisessa myynnissä ja paljon on ollut kiinnostuneita mutta toistaiseksi yksi on vain käynyt katsomassa Ricoa ja he ovat hyvin kinnostuneita siitä.
Minäkin tykäsin kovasti tästä naisesta ja hänen tyttärestään ja paikasta johon se ricon veisivät.

Elikkäs molemmat ovat aikuisia ja etsiä harrasteratsua äiti-tytär hevoseksi heillä on tallipaikka pieneltä maalaistallilta ranualta. (rovaniemeltä n.100km?)
He tulevat vielä lähiaikoina kokeilemaan Ricoa.

Tuntuu että sisälläni asuisi kaksi täysin eri ihmistä jotka ovat toistensa vastakohdat ja puhuisivat vuorotellen.

Toinen heistä toivoo että juuri tämä nainen tyttärineen ostaisi Ricon, koska tiedän että he oisivat parhaat mahdolliset omistajat sille (tietenkin vasta minun jälkeeni ..)
Ja että pääsisin nopeasti etsimään uutta hevosta ja treenaamaan täysillä.
"Jos tahdon huipulle minun on pakko toimia niinkuin on etenemiselleni parasta" Niin kylmältä kun se tuntuukin välillä kuitenkin ajattelen melkein noin mutta tämä ajatus käy päässäni korkeintaan sekunnin murto-osan kunnes havahdun itkien ettei niin ole.

Toinen heistä taas toivoo että he eivät tykkkäisi Ricosta eikä kukaan muukaan joka käy katsomassa sitä.
Toivoin että aika pysähtyisi ja tämä hetki jäisi voimaan ikuisiksi ajoiksi.
Silloin kun Rico tuli mulle olin varma että olemme yhdessä aina eikä edes kuolema meitä erota. Haluaisin ajatella edelleenkin niin eikä mikään minua oikeastaan estä, paitsi minä itse jossain sisälläni asuu niin suuri voimi kehittyä ja kilpailla etten pysty ajatteleen kokonaan noinkaan.

Aloin miettimään mikä mun elämässä on oikeesti tärkeintä onko se kilpaileminen vai Rico ja tulin siihen tulokseen että se on Rico mutta pystyisinkö mä luopumaan kaikesta mitä oon aina halunnu ja unelmoinu vaan sen takia että rakastan ricoa yli kaiken ..?
Miten mulla riittäis innostus Ricon hoitamiseen ja sen kanssa puuhailuun vaikka rakastaisin sitä kuinka paljo tahansa, koska nautin kilpailemisesta koko sydämmestäni ja enemmän ku mitään muuta tahon edistyä ratsastajana..

En ole pystynyt ajattelemaan asiaa järkevästi, koska heti kun alan pohtimaan asiaa tarkemmin pääsen vain takaisin juuri tuohon ylempään mietelmään.

Yhdestä asiasta olen täysin varma ettei kenestäkään hevosesta tule minulle samanarvoista kun Rico on.
Rico ei ole minulle pelkkä hevonen se on sielunkumppani ja ainut asia minun elämässäni jonka näkeminen saa aina hyvälle tuulelle.
Oli itsellä tai Ricolla paha päivä silti en voi olla nauramatta sen hassulle harjalle tai ruuanhimolle tai sen hassuille pörähdyksille.
voisin luvetella teillä vaikka kuinka pitkän listan siitä mitä kaikkea Rico minulle on mutten sitä kuitenkaan nyt teen koska se on vielä minun ja haluan elää hetkessä ja nauttia täysillä yhteisestä ajastamme<3


Toivon että ymmärrätte näkökantani asiaan ja jos jollakin on ollut samanlainen tilanne niin kirjoita ihmeessä siitä minulle vaikka sähköpostiin !!




kattokaa nyt kuin lutunen se on :3

Jos unelmat toteutuu ne kuolee

Kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Olen istunut kohta 2 tuntia tuijottaen vain tätä tyhjää kirjoituskenttää... En tiedä mistä aloittaisin tai mihin lopettaisin.
Aloitan nyt kuitenki selittämällä mitä viimekuukausien aikana on tapahtunut, josta johtuu myös postaustauko tai no se oikeastaan johtuu siitä etten ole halunnut käsitellä/miettiä asiaa ollenkaan olen yrittänyt keskittyä positiivisiin asioihin sekä elää hetkessä.

noin pari kuukautta sitten:
Ricolta tippui kenkä ja äiti oli sinä päivänä tallilla.
Äiti juoksutti Ricoa ja Miia katsoi miten Rico liikkuu ilman kenkää eikä kumpikaan äiti tai miia huomannu eroa normaaliin.

Seuraavana päivänä menin itse tallilla ja lähdin ratsastamaan. Rico ontui selvästi vasenta etusta josta kenkä oli edelleenkin irti. Äiti soitti kengittäjälle ja hän pääsi jo samana iltana laittamaan kengän takaisin.

Seuraavien päivien tapahtumia en enää tarkalleen muista, mutta ontuminen oli epäsäännöllistä välillä saattoi olla pari hyvää päivää ja sen jälkeen taas huonoja.
Silloin huomasimme ettei ontuminen johtunut kengän irtoamisesta niinkuin aluksi oli luultu.

Soitettiin mäntyvaaran klinikalle ja saatiin varattua sinne aika.
Ensin Rico taivuteltiin ja juoksetettiin sen jälkeen se kuvattiin ja lääkäri totesi että sillä on lievä nivelrikko vasemmassa polvessa.
Se polvi sitten piikitettiin ja Rico sai viikon kipulääkekuurin. Rikko oli niin pieni että lääkärin mielestä piikittäminen oli vain varatoimenpide.

Ensimmäisen viikkon Rico sai vain tarhailla, sen jälkeen oli viikko kävelyä ja sitten pikkuhiljaa normaaliin treeniin.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitellusti.
Ensimmäisenä päivänä ku otin ravia Rico oli taas epäpuhdas.
Äiti soitti klinikalle ja lääkäri sanoi että Rico pitää vain verkat hyvin ja se on taas normaali.

Pari viikkoa menikin hyvin.
Lämmittelin Ricon kunnolla ja se oli puhdas koko tunnin.
Mutta taaskaan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, Rico alkoi vikoa jalkaa hetkittäin koko ajan eikä kunnon lämmittelykään auttanu.

Varattiin uusi aika klinikalta 19.6 piikittämistä varten eli siis tämän viikon keskiviikoksi.
Lääkärin mielestä kannattaa koittaa vielä kerran piikittämistä.
Siitä seuraa n. parin viikon loma ja sen jälkeen katsotaan mihin päin jalka on mennyt ja mitä jatkossa tapahtuu.

Näitten parin kuukauden aikana ollaan välillä päästy treenaamaan ja välillä ollaan vaan päästy käymään rauhallisilla kävelyillä.

Rakastan sua, ei sitä täällä muuta mikään.
Sinä ja sun tähtisilmät, rakkaudella minä.
Tiedän että, en oo kokonainen ilman sua.
Kai sä tiedät etten voi olla täällä ilman sua.

Hölläilyä

 

Sunnuntai iltana päätin mennä Taikalle yöksi ei tehty mitään ihmeellistä.

Maanantai aamuna lähettiin eka sinettään hoitamaan Rico.

Oli älyttömän hyvä ilma joten laitettiin Rico pihalla valmiiksi.

Käytiin eka maastossa.

 Mä menin kaikki askellajit läpi.

Sen jälkeen Taika käveli ja ravaili maastossa.

Kun tultiin maastossa mä ravailin ja kävelin vielä vähän aikaa kentällä.

Lopuks räpsittiin pari normi kuvaa Riksusta :)

Sen jälkeen käytiin pohjoisen ratsussa.

Mä kokeilin uutta kypärää ja Taika osti Cissylle uuen huovan, joka oli aivan ihana!

Seuraavaks mentiin pöykkölään hoitamaan Taikan heppa Cissy.

Taika siivos sillävälin karsinan, kun mä hain Cissyn sisälle ja laitoin sen valmiiksi.

Cissyllä on jalka kipeä, niin sillä ei voi muuta kun kävellä.

Taika ratsasti ensin noin 15min käyntiä ja kavelettejä.

   

Sen jälkeen mä kokeilin Cissyä n.10min.

Kiva tamma se on!

Toivotaan että taika pääsis pian kunnolla treenaan sen kanssa:)